One London Trip More

Tämä oli jo pääblogissa, mutta teatterimatka kuulunee tännekin.

Vietän tänäkin vuonna juhannuksen Lontoossa: to 18.6. - to 25.6. Ajankohta on osoittautunut hyväksi kahdesta syystä: (1) ko. viikonloppuna on West End Live, eli saan teattereiden lisäksi vielä ilmaistakin musikaaliohjelmaa, (2) ei tartte miettiä, mitä tekisi juhannuksena. (Kuulin tosin huhua kavereiden mahdollisista tupareista, joten nyt saattaa mennä kivakin juhannus sivu suun... mutta ei voi mitään.)

Odotan matkaa jo innolla ja laadin täyttä häkää suunnitelmia siitä, mitkä esitykset pitää ainakin nähdä, mitä kenties minäkin päivänä ja mitä kautta liput kannattaa hankkia.

Olen toistaiseksi varannut kaksi teatteria. Ensinnäkin mulla on ollut treffit Juden kanssa sovittuina jo puolitoista vuotta. Sunnuntaina iltapäpäivästä tapaamme. Ikävä kyllä Kenneth Branagh ei enää ohjaa ko. Hamletia, mikä harmittaa minua about yhtä paljon kuin Juden pois jääminen olisi harmittanut (ihan totta!)... mutta odotan elämystä silti. Lisäksi varasin pari päivää sitten toisen Shakespearen, Open Air Theatren Much Ado About Nothing (lempinäytelmäni, aah). Ma päivällä. (Ajankohta valikoitui, koska maanantaisin ei ole muita päivänäytöksiä.) Tähän ei tietääkseni myydä mitään alennuslippuja, joten ostin ihan firman omilta nettisivuilta, permantopaikka £34. (Olen jo monta vuotta ollut niin snobi teatterinharrastaja, että istumapaikalla on paljon väliä. Mieluummin melkein jätän menemättä kuin istun hattuhyllyllä tihrustelemassa. Paitsi jos oikeasti haluan esitykseen ja hattuhyllypaikka on ainoa, mihin mahtuu.)

Lisäksi olisi sitä sun tätä. Voin julkaista listan, jahka se vähän selkiytyy. Montaa satavarmaa tuskin tulee - tykkään useimmiten päättää vasta aamulla, mitä sinä päivänä katson.

Matka on nyt virallisesti julistettu, mikäli asia koskettaa jotakuta :)


Asustan taas suunnilleen tuolla, YHA-hostellissa St. Paul'sin nurkilla. Ei se ole Lontoon paras hostelli, mutta jostain syystä sinne tuntuu "oikealta" kävellä kotiin. Strandia pitkin ja vanhaan Cityyn, joka muinoin oli koko Lontoo. Kun katedraali täyttää näkökentän, on perillä. Matka on paljon pitempi kuin vaikka Oxford Streetin YHA:an, jossa joulun pikamatkallani asuin, mutta jostain selittämättömästä syystä tunsin sinne palatessani käveleväni väärään suuntaan. En tajua itsekään, mutta näin se on.

Legally Blonde + Sheridan Smith + Duncan James = <3

Yeah! Sheridan Smith ja Duncan James tähdittävät Lontoon Legally Blondea ensi talvena.

Tästä on huhuttu jo pari kuukautta, mutten uskaltanut hihkua ennen virallista uutista.

Mun täytyy näköjään lähteä Lontooseen joulu-tammikuussa. Nykyään musikaaleista ei koskaan tiedä, kaatuvatko viikossa vai kahdessa, ja sanoisin, ettei tämä teos aiheensa puolesta ole mikään taattu brittihitti. ;) Mutta nyt on semmoinen esiintyjäyhdistelmä, etten aio missata.

Tai no, voihan tämä pärjätäkin. Broadwaylla meni hyvin. Kyseessä on ilmeisesti hauska, energinen paketti, ja kuulemani biisit ovat tarttuvia. Niistä on näyte esityksen sivuilla, mutta se on vielä Broadwaylta. (Ennen kuin taas aletaan huokailla, että pitikö satunnaisesta komediasta tehdä musikaali, totean, että enemmistö musikaaleista, myös monet parhaat, perustuvat muihin teoksiin. Jostain syystä musikaali taidemuotona toimii niin. West Side Story perustuu Romeoon ja Juliaan, Rent La Bohémeen ja My Fair Lady puhenäytelmään Pygmalion, jonka muuttamista musikaaliksi pidettiin tarpeettomana raiskaamisena, mutta katsokaa lopputulosta. Jos siis halutaan tehdä kevyt komediamusikaali, miksei pohjaksi saisi ottaa kevyttä komediaa?)


Uskallan toivoa esitykseltä hauskuutta varsinkin nyt, kun Smith on mukana. Nainen todisti Little Shop of Horrorsissa olevansa lois-ta-va komedienne ja laulaja. Smith on täydellinen valinta rooliin ja tehnee esityksestä 103 % hauskemman. Odotukseni ovat todella korkealla.

Ja Duncan James..? No, sitä voisi paremman puutteessa katsella esimerkiksi maalaamassa seinää. Siinä se :D Viis roolisuorituksesta. Mutta kyllä se laulaa osaa, ja olen iloinen, että se tuntuu Chicago-vierailunsa jälkeen aidosti tykästyneen musikaalimaailmaan ja haluavan tehdä tätä. Veikkaan, että sen nimi vetää muutamankin naisen katsomoon, mikä on aina plussaa alalle.

Jesus Christ Superstar tulee taas.

Tuo alkuperäinen 70-luvun hippiversio, maanantai 13.4. MTV3 klo 11.45. Musiikillisesti ei paras, mutta sisältää karismaattisen Jeesuksen.

Onhan nyt sentään pääsiäinen.

En kylläkään tiedä, miksi leffa tulee Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, vaikka loppuu Jeesuksen kuolemaan (jos tuo spoilasi liikaa, kannattaa ehkä parantaa kristinuskon tuntemustaan ;). Ehkä musikaali olisi muille päiville liian hilpeä juttu.