Hyvää: Oli kiva esitys. My Fair Lady on oikeesti hyvä musikaali, jossa on sopivasti kaikkea: komediaa, draamaa ja tarttuvia sävelmiä, jotka eivät läpituttuinakaan tunnu kuluneilta. Erityisesti komediasta Tampereen teatteri oli saanut irti enemmän kuin valkokangasversio. Ravikohtaus oli niin hauska, että melkein putosin penkiltä. Kokonaisuutena suosittelen tätä ehdottomasti. Jos et ole ikinä nähnyt, My Fair Lady kuuluu teatteriesityksiin, jotka ehdottomasti kannattaa katsoa. Vaikka olisitkin nähnyt, tämä versio saa katsojansa hyvälle mielelle ja on esikuviensa veroinen.
Näkemästämme esityksestä oli poissa oikea Eliza, Mari Posti, sairauden vuoksi. Vara-Elizana oli Maria "Tamaran tytär" Lund. En voi sanoa muuta kuin, että jos Posti oikeasti on vielä parempi kuin Lund, hän on Suomen paras laulaja. Lundilla on aivan käsittämättömän ihana ääni, joka ylsi vaivattomasti kaikkien laulujen kaikkiin säveliin. Korkeat laulut Lund lauloi hyvin klassisella tyylillä, mutta käsittääkseni My Fair Ladyssa vähän niin kuin kuuluukin - samalla kun Elizan aksentti muuttuu, muuttuu laulutapakin. Mutta mikä tärkeintä: jos tällaisella klassisella tyylillä laulettaisiin kaikissa musikaaleissa, en valittaisi siitä koskaan. Lundilla on niin kertakaikkisen kaunis ääni, että se kuulosti klassisenakin ihanalta eikä liian pistävältä. Ah.
Huonoa: Muutama todella tökerö laulusuomennos oli päässyt yleisesti hyvien joukkoon. Timo Koivusalo oli kääntänyt uudelleen kolme biisiä, jotka loistivat onnistuneisuudellaan. Miksei saman tien kaikkia? Osa Reino Helismaan käännöksistä oli aika karmeita.
Välillä Henry Higginsiä esitettiin makuuni turhankin rempseästi, vaikka yleinen komediallisuuden lisääminen olikin periaatteessa ihan jees. Setä kumminkin lauloi oikein mallikkaasti, joten hän kompensoi tällä. Freddy ei ollut kovinkaan unelmainen, ja laulutyylinsä hirvittävän oopperamainen.
Muuta: Mielestäni oli hieman outo ratkaisu puvustajalta pistää Eliza täsmälleen samoihin pukuihin kuin leffassa. Vai voiko se kuulua tämän musikaalin vuokraehtoihin? No, en tiedä. Mutta se pisti silmään. Paitsi ikimuistoinen Ascot-asu, myös niinkin pienet jutut kuin se vihreä olkaimellinen opiskelumekko ovat aivan samanlaisia kuin elokuvassa. Outoa. (Ja outoa, että muistan tällaista, mutta katsoinkin My Fair Ladyn lapsena niin monta kertaa, että se jäänee toiseksi vain Tuulen viemälle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti