Perusasiat: Pieni kauhukauppa on Disney-elokuvien pelastajina Pienen merenneidon ja Kaunottaren ja hirviön myötä myöhemmin tunnetuksi tulleiden Alan Menkenin ja Howard Ashmanin musikaali 1980-luvun alusta. Teos perustuu 60-luvun kulttielokuvaan (jossa ei laulettu). Se on historian suurimpia off-Broadway-menestyksiä, ja siitä on tullut kulttihitti. Siitä tehtiin 80-luvulla myös uusi elokuvaversio (jossa laulettiin).
Mistä on kyse? Verenhimoinen kasvi tarjoutuu täyttämään kukkakauppiaan kasvattipojan villeimmätkin unelmat - mutta millä hinnalla?
Hyvää: Ennen kuin edes päästään musiikaaliaspektiin asti, tämä on niinku ihan mielettömän hauska pikimusta komedia. Katsoja huomaa nauravansa kauhistuttaville asioille. (Mitä hauskaa on tytössä, joka pelkää sadistista miesystäväänsä ja tulee töihin milloin silmä mustana, milloin käsi kantositeessä? Öö... Se uskoo, joka näkee.) Ihmislihaa himoitseva kasvi ja söötti rakkaustarina. Mitä muuta voi vaatia?
Kun loistaviin lähtökohtiin lisätään svengaava, 60-lukuvaikutteinen musiikki, lopputulos on suorastaan täydellinen. Kappaleita on paljon ja ne ovat tarttuvia. Sanoitukset ovat sekä hauskoja että juonen kannalta mielekkäitä. Mahtavaa!
Huonoa: En keksi muuta kuin sen, että loppu on ehkä vähän masentava. Se sopii kyllä kokonaisuuteen, mutta ehkä toisenlainen olisi tuonut suuremman täyttymyksen tunteen.
Lisätietoa: Tämänhetkisellä Lontoon produktiolla on hienot kotisivut, joilla on esittelyvideokin: http://www.littleshopthemusical.co.uk/.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti