(1) Teos:
Musiikki - 3,5
Juoni ja käsikirjoitus - 4
Aihe ja tunnelma - 5
= 12,5 / 15
Tästä kirjoitinkin jo. Musiikki on enemmän elokuvamaista kuin musikaalimaista, vahvoilla kansanperinnesävyillä maustettuna. Äänimaailma on runsas. Toimii. Ei jäänyt tyytymätön olo. Juoni ja aihe ovat Tolkienilta, itsestään selvästi hyvät. Tunnelma on onnistuneen keskimaalainen. Käsikirjoitus referoi kirjojen tarinaa melko onnistuneesti, vaikka paljon on jouduttu jättämään pois.
(2) Toteutus:
Ohjaus + lavastus + efektit - 5+
MITÄÄN TÄMÄN MAHTAVAMPAA EN OLE NÄHNYT MINKÄÄN TEATTERIN LAVALLA. Oli pakko huutaa.
Lava nousee, laskee ja pyörii mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Keski-Maa ulottuu pitkälle katsomoon, fyysisesti. Sen tuulen tuntee kasvoillaan ja savun haistaa. (En puhu vertauskuvin.) Mustat ratsastajat ovat eteerisiä ja pelottavia. On akrobatiaa, taikuutta, kauneutta ja pahuutta. Kokonaisuus ei tunnu pelkiltä näytelmän lavasteilta. En uskoisi, että tällainen on mahdollista, ellen olisi itse nähnyt.
Nämä kuulostavat ylisanoilta, mutta esitys on visuaalisesti niin vaikuttava, että aikuinen ihminen miltei luulee olevansa Keski-Maassa. Lapset todella ovat siellä. Edessäni istunut pikkupoika huuteli hobiteille ohjeita tulikärpästen pyydystämiseen ja meni tuolinsa alle piiloon, kun örkit hiipivät katsomoon. (En silti suosittelisi paljon alle kouluikäisille. Pelottavaa kamaa.)
Paikalle ei kannata tulla viime tipassa. Hobitit pyydystävät katsomossa tulikärpäsiä noin puolen tunnin ajan ennen esityksen alkua. Sitä oli hauska seurata. Näyttelijät improvisoivat. Lapset hihkuivat. Tulikärpäset ovat hehkuvia valoja teatterin reunoilla katossa ja hobiteilla viisimetriset haavit. Valot on jotenkin mahdollista konkreettisesti pyydystää - en tiedä, mistä ne muka roikkuvat ja missä kohtaa naru irrotetaan. Ehkä ne ovat kauko-ohjattuja. Tämä on vain yksi esityksen ihmeistä.
(Pakko assosiaationa kertoa anekdootti homohobiteista ja siitä, miten improvisointi voi riistäytyä käsistä. Yksi hobitti pysähtyi pyytämään suklaakarkkia rivini päässä istuneelta naiselta. Nainen tarjosi. Hobitin kaveri: "You shouldn't eat off strangers." Tauko. "Actually you should eat off strangers. They like it." Hobitti mutisi jatkon hiljaa, osin pois kävellessään, viekas ilme kasvoillaan. Varmaan vain meidän rivimme pää kuuli koko jutun. Käännyin epäuskoisena katsomaan tarkemmin, mutten voinut tulkita sanoja miksikään muuksi kuin kaksimielisyydeksi. Se tuntui oivallisen absurdilta touhukkaan tulikärpäsjahdin keskellä. Lasten illuusiotahan tuollaisen kuuleminen ei rikkoisi - ei ne tajuaisi. No harm done.)
Haltioiden liikehdintä on muuten loistavaa. Hyvä oivallus ohjaajalta.
(3) Esiintyjät:
Laulu - 4
Tanssi - 5
Näytteleminen - 2,5
= 11,5 / 15
Esiintyjät ovat kaiken kaikkiaan hyviä. Loistavia laulajia on monta. Galadriel, Laura Michelle Kelly, on yksi West Endin suurimmista naistähdistä. Näin hänet ensi kertaa livenä, ja elämystä kannatti odottaa. Loistava, loistava ääni. Pidin myös Legolasin (Michael Rouse) äänestä ja olisin tahtonut kuulla sitä enemmän.
Aragorn onkin kaksipiippuinen juttu. Tuttu mies: Jerome Pradon, joka myös vuoden 2000 Jesus Christ Superstar -videoinnin Juudaksena tunnetaan. JCS-roolissaan Pradon tuntuu osaavan näytellä, mutta äänensä on heikko ja säröilevä. No, livenä ääni on yhä heikko ja säröilevä, mutta myös näyttelemisessä on toivomisen varaa. Aragorn puhuu ranskalaissävytteisellä aksentilla ja ylielehtii koomisesti. Minulle on mysteeri, miksi tämä mies on musikaalitähti. Hän toki laulaa oikeat sävelet, mutta ääni ei riitä. Ja jos lavaesiintyminenkin on aina tällaista... Tiettyä magneettisuutta hänessä toki on. Ranskalaista seksikkyyttä? Onneksi Aragornin suurin laulu on (yllättäen) duetto Arwenin kanssa, ja Pradonin äänen säröt peittyvät maagisesti toisen äänen alle. Duetto kuulosti hyvältä.
Muukaan näyttelijäntyö ei ole saumatonta. Boromir on tuskallinen, suurin osa aivan kelvollisia, Elrond, Galadriel ja Arwen hyviä. Klonkku on ilmiömäinen. Frodo on pohjanoteeraus! Ulkonäkö on oikea - mutta sankarihobitti kuulostaa hassulla maalaisjunttikurkkuäänellä sukujuhlissa muita viihdyttävältä juopolta enolta. Ehkä Elijah Woodin sielukas maalaisherrasmies on mielessäni liian vahvana, mutta en päässyt kurkkuäänestä yli koko esityksen aikana. Tahdon nähdä tämän uudelleen toisella Frodolla, tahdon, tahdon, tahdon.
Tanssi on erittäin hyvää. Etten sanoisi poikkeuksellisen. Esitykseen lienee valittu fyysisesti lahjakkaita kuorolaisia, koska heiltä vaaditaan myös akrobatiaa, hyppyjä, puujaloilla kävelyä, köysistä roikkumista ja paljon muuta. Yleensä en erityisemmin keskity tanssiin, mutta tässä kuoron lavaliikehdintä oli nautinto.
(4) Kokemus:
Laulut jäivät päähän soimaan - 3,5
Kokemus jäi mieleen elämään - 4,5
Tahdon nähdä uudelleen - 4,5
= 12,5 / 15
Teatterista poistuessani mielessäni soi lähinnä yksi laulu: pääsävelmä, joka toistettiin lopussa. Aika perustilanne.
Kokemus kuitenkin jäi elämään ihmeellisen vahvana. Esityksen kokonaisuus oli erittäin positiivinen yllätys. Tämä ei ole stereotyyppinen musikaali, vaan kaikkien aistien elämys. Kuin elokuva, jossa valkokangas aukeaa ja nielaisee sisäänsä. Bravo.
Tahtoisin kovasti nähdä uudelleen. En tiedä, ehdinkö, koska tämä tuntuu floppaavan pahasti. Menestysmusikaaleihin ei saa puolen hinnan lippuja pariin ekaan vuoteen, tähän sai tokassa kuussa. Harmillinen ja ansaitsematon kohtalo.
----
Yht. 42,5p.
Kokonaisarvosana: * * * * +
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti