Päätin, etten sotke suomalaisia esityksiä pistesysteemiini. En osaa ajatella pisteitä niin laajalla skaalalla. Minulla pitäisi olla erilliset asteikot Suomelle ja suurelle maailmalle. Siitä tulisi pelkkää sotkua. Kirjoitan näistä suomalaisista tälleen, jos sopii.
Hyvää:
Tarina työväenluokan miesstrippareista on ihan sympaattinen. Se saattaa olla monelle tuttu samannimisestä brittileffasta. (Leffan tiimoilta tuntuu tosin oudolta, että musikaali sijoittuukin Amerikkaan. Samanlaiseen työttömään työväenluokkaan toki. Jenkit ehtivät säveltää homman ensin.)
Esityksen molemmissa laulua sisältävissä naispääosissa on oikein lahjakkaat rouvat. Naiset laulavat kenties jopa paremmin kuin keskimääräinen laulava ammattinäyttelijä. Heidän biisejään kuunteli ilokseen. Duetossa tunsin hetkellisesti jopa kylmiä väreitä. Se on hyvä saavutus harrastajilta.
Jos mietitään puheosuuksia, Teatteri Tarmon näyttelijöistä ainakin muutamat ovat oikeasti lahjakkaita. Ei juuri ammattilaisesta erota. Pääosan esittäjä on luonteva ja hauskakin, ja kantoi näytelmän niin kauan kuin ei avannut suutaan lauluun.
Huonoa:
Kun pääosan esittäjä avasi suunsa lauluun, sieltä tuli ihan hirveää älämölöä. Enkä nyt puhu minkään hienostelevan, nenä pystyssä kulkevan "mulla-on-absoluuttinen-sävelkorva" (I wish) -pöytälaatikkokriitikon ominaisuudessa, vaan ihan tavallisena ihmisenä. Karaokebaarissa kännisenä perjantaina kuulee keskimäärin paljon parempaa. Herra lauloi nuotin vierestä käytännössä koko ajan. Suurimman osan ajasta hän ei tuntunut hahmottavan, mitä olisi pitänyt laulaa. Oikeasti. Kuvitelkaa jotain kamalaa. Kuviteltuanne tuplatkaa kamaluus. Sitten alatte ehkä olla lähellä.
Jo mainittuja henkilöitä lukuun ottamatta muut näyttelijät olivat tuskin havaittavasti parempia. (On mainittava vielä yksi poikkeus, äitinsä kanssa asunutta miestä esittänyt kaveri. Hän lauloi ihan kohdalleen. Ei sykähdyttävästi, mutta riitävän hyvin. Tasolla, jota odotin amatöörituotannolta.) Kaikki biisit kuulostivat koko ajan epävireiseltä kakofonialta, koska olivat epävireistä kakofoniaa. En tajua, miten kenellekään tulee mieleen lähteä tekemään musikaalia tällä ammattitaidolla! Puhenäytelmästä olisi varmasti tullut hyväkin. Sääliksi kävi muusikoita, jotka joutuivat vähän väliä ottamaan kiinni laulajien hukkaamaa rytmiä. Eikö ohjaajalla ole mitään itsekritiikkiä? Onko hän sävelsokea? Miten tähän on voitu ajautua?
Olihan esityksessä ihan hauskojakin juttuja, mutta uskaltaisin suositella sitä vain ihmisille, jotka kuuluvat kerhoon "Täysin nuottikorvaton ja ylpeä siitä". Katsominen oli paikoitellen fyysistä kärsimystä. Vaati rautaista hyvätapaisuutta hillitä tuskan irvistykset ja taputtaa korrektisti joka numeron jälkeen.
Ymmärrän, että The Full Monty on paperilla saattanut olla hauska idea. Tarina on hauska. Mutta eivätkö varoitusvalot syttyneet, kun tiimi sai nuotit käsiinsä ja huomasi teoksen musiikin todella vaikeaksi, moderniksi ja jazz-henkiseksi?
No, eivät ilmeisesti. Kauhukuvat jäävät elämään tärykalvoilleni. Harmillisinta on, etten vieläkään tiedä, onko tämä musikaali hyvä vai huono, koska useimpia biisejä oli mahdoton hahmottaa.
14 kommenttia:
Haa! Tämä oli kuvaavaa, ja todella todella ikävää, että pääosan vesitti laulutaidoton! Miksi ihmeessä roolitus menee näin päin persettä toisinaan? Tai tiedänhän minä, niitä jaetaan etenkin harrastajateattereissa tuttuusperustein, ja se kyllä näkyy. Ilmiö ei ole ihan vieras elokuvienkaan puolelta.
Rooli oli epäilemättä jaettu tuttuusperustein. Mitään muuta selitystä ei voi olla. Heh. Mutta miten se on kehdattu ottaa vastaankin? Ihmisen pitää olla todella itsekritiikitön, että kehtaa hyväksyä tällaisen roolin noilla taidoilla. Tai sitten hän on vain niin nuottikorvaton, ettei tajua laulavansa metsään. Who knows.
Eipä niitä rooleja jaeta tuttuusperustein; muut näyttelijät toki osasivat laulaa ei ne kaikki miehet surkeita ollut!!! Harold oli hyvä!! Ainahan on hyvä arvostella muita, menkääpäs itse edes kerran kokeilemaan näyttelemistä niin tiedätte mitä siellä oikeasti tapahtuu! Tarmon teatteri voisi toki välillä vaihtaa ohjaajaa, niin tulisi jotain uuttakin näkökulmaa esityksiin, nyt näytelmät muistuttavat toisiaan liiaksikin!
Anonyymi tuskin palaa vastaamaan, mutta kysymys. Jos pääroolia ei ollut jaettu tuttuusperustein, millä perusteella se tarkalleen ottaen oli jaettu?
En ole väittänyt kyseistä miestä lahjattomaksi näyttelijänä. Tässä roolissa laulutaito olisi kuitenkin ollut ensiarvoisen tärkeää. Hahmo laulaa todella paljon, ja rooli siis vaatisi laulutaitoisen näyttelijän. Näin ollen pääroolia ei minun nähdäkseni ollut jaettu ainakaan soveltuvuuden perusteella.
Oliko Harold se tanssinopettaja? (Sori, en muista enää.) Jos oli, niin ei hänkään ikävä kyllä nuotilleen laulanut. (Hänessä oli hyvää se, että hän näytti rooliinsa sopivalta ja tanssi ihan hyvin, huonoa se, että hän artikuloi puhutut vuorosanat epäselvästi ja lauloi nuotin vierestä.)
Toki muut kuulostivat hyviltä (tai ainakin paremmilta) verrattuna karmivaan pääosan esittäjään. Mikä tahansa olisi kuulostanut. Mutta kyllä hekin lauloivat nuotin vierestä. Lukuun ottamatta jo mainittuja ilahduttavia poikkeuksia.
Ei kiitos, en halua kokeilla näyttelemistä. Minulla on sen verran itsekritiikkiä, että tiedän, ettei minua olisi mukava katsella.
Näyttelijät asettavat itsensä vapaaehtoisesti kritiikin kohteiksi lavalle astuessaan. Minä ostan pääsylipulla oikeuden seurata esitystä ja muodostaa sen pohjalta mielessäni ajatuksia. Näytelijä, joka ei tahdo antaa mahdollisuutta arvosteluun, voi vallan hyvin esiintyä suljetuin ovin omassa olohuoneessaan. Ei sitä yleisöä kukaan pakota kutsumaan paikalle :)
Naamakerroin tuskin on ratkaissut, se kellä on ollut "munaa", ja housunlahkeensa katkaissut
on mukana ajamassa roolijunaa..
kuten ystäväni kommentoi kyseistä esitystä heti sen nähtyään; oli hetkiä, jolloin kaikki aistini eivät kärsineet :D
eli kyllä se on niin että jos musikaalia tehdäään niin pitäisi näyttelijöiden osata laulaa. Itse olen vielä kirjoittajaakin kriittisemmällä linjalla ja kerron että mielestäni ainoastaan tämä nainen, joka esitte sen sitä kenkämyyjää ja siivoojaa, oli ainoa , jonka soololaulua pystyi kärvistelemättä kuuntelemaan. Muusikkoja kyllä kävi sääliksi. Varsinkin kun he, ainakin laulajien tasoon verrattuna, suoriutuivat omasta osuudestaan vähintäänkin kiitettävästi.
Kyllä, myös minä ja siskoni säälimme muusikoita. Heillä oli rajalliset resurssit ja pieni kokoonpano, mutta selkeästi aivan riittämiin ammattitaitoa.
En sitten edes ollut julmin ja kriittisin yleisön edustaja :P Välillä tuli jo sellainen olo, kun näyttelijöiden puolustajia tuntui ilmestyvän joka taholta.
Ihan niin kriittinen en olisi, että kehuisin vain sitä yhtä naista. Mielestäni muutkin naiset olivat aivan päteviä (ja ehdottomasti kärvistelemättä kuunneltavissa silloinkin, kun pieniä virheitä tuli). Lisäksi sain jälkeenpäin kuulla, että äitinsä luona asunutta miestä esittänyt herra on jopa laulunopiskelija, joten ei ihme, että hän suoriutui aivan kelvollisesti. Muusiikin vaikeustasosta kertonee se, ettei puoliammattilainenkaan silti selvinnyt kaikista kommervenkeistä.
no, täytyy myöntää etteivät ne muutkaan naiset niin mahdottoman huonoja olleet, ainakaan niihin miessolisteihin verrattuna. Ja muutenkaan ei tarkoituksena ole mollata näyttelijöitä, jotka varmasti tietävät musiikilliset rajansa vaan ohjaajaa sekä muita tuotantoportaan jäseniä, jotka rupesivat tekemään näinkin vaativaa produktiota tällaisella joukolla. Kuten jossain aiemmin totesit että puhenäytelmänä homma olisi varmaankin toiminut mutta musikaalina ei todellakaan.
Nimenomaan samoilla linjoilla olen. Ihmettelen johtoportaan toimintaa. En tajua, miten tällainen teos pääsi harkinnasta tuotantoon ja esitykseen asti, kun se selvästi ylitti teatterilaisten kyvyt.
Ainakin minun sisareni ystävä - joka siis näytteli esityksessä - tiesi hyvin, että show on kaukana täydellisestä ja varoitteli etukäteen tulemasta, hehe.
Sitä mieltä olen vilpittömästi, että puhenäytelmänä tämä olisi toiminut. Parasta onnea Teatteri Tarmon väelle puhenäytelmien ja helpompien musikaalien parissa.
Moi ! Aika osuva arvostelu täytyy myöntää :D Näyttelijöiden laulutaito tosiaan on vähän mitä on, ja kiva että mielestäsi muusikoilla oli riittävästi ammattitaitoa ( soitan itse nimittäin bassoa kyseisessä näytelmässä :D ). Terv. Teemu Åkerblom.
Onpa mukavaa kuulla, että sisäpiiriläinenkin on samaa mieltä :) Muusikoissa ei mielestäni tosiaankaan ollut mitään moittimista.
Mammanpoika Malcolm vastaa:
Olen todella pahoilla, että olet joutunut kokemaan esityksessämme tuon kaltaista kärsimystä!
Tarketaakseni väärinkäsityksiä, voin kertoa, että en ole laulunopiskelija vaan täysin amatöörilaulaja, joka ei tunne edes nuotteja. Olen kuitenkin laulanut hyvin paljon klassista musiikkia mm. useissa Turussa järjestetyissä oopperaproduktioissa. Musiikki tässä produktiossa oli todellakin kovin haastavaa jopa ammattilaiselle (nuotteja katsonut ammattimaisia laulaja ystäviäni). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lauloin ns. kevyttä musiikkia, joten tämän kaltaiseen musikkilajiin tottuminen ei ole aivan helppoa.
Mitä tulee itse esitykseen, huomautan että olit seuraamassa ennakkonäytöstä, joka ei koskaan ole lopullinen esitys kuten varmaan tiedät..
Ohjauksesta voin kertoa sen verran, että mitään henkilöohjausta kyseinen ohjaaja ei antanut yhdellekkään näyttelijälle, vaan jokainen näyttelijä joutui itse rakentamaan oman roolinsa, joka ei ainakaan ollut helppoa allekirjoittaneelle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin itse tekemässä puheteatteria ja kokemuksena aivan mahtava. Kulissien takaa voin kertoa, että kyseistä produktiota on tekemässä upea porukka ja fiilis on aivan mahtava. Bändi on hyvä ja sen kanssa on ollut mahtavaa tehdä yhteistyötä!!
Ja lainatakseni yhtä repliikkiä: ei me ihan huonoja oltu! Tämä selittynee 5000 myydyllä lipulla, joka on kyseisen teatterin ennätysmyyntejä!!
Klaus Orava
Heh. Harrastajanäytäntöjen arviointi on näköjään luku sinänsä. Ehkä sitä pitää tulevaisuudessa olla harrastamatta. Harrastajanäyttelijät kai saavat niin vähän palautetta, että he ottavat mielipiteeni henkilökohtaisemmin ja pahoittavat mielensä.
Samalla lailla olisin kirjoittanut ammattiesityksestäkin. Tekstini ei siis ollut hyökkäys ketään vastaan. Toivottavasti tämä on selvä.
Pahoittelen laulajaopiskelijasekaannusta. Tieto tuli selvästikin liian monen välikäden kautta, "harrastaja" oli sekoittunut "opiskelijaan". Kyllä sen harrastuksen joka tapauksessa sieltä taustalta kuuli :)
Musiikki oli ehdottomasti haastavaa, se oli helppo kuulla. Tämä teos ei mielestäni vertaudu ihan mihin tahansa kevyeen musiikkiin. Joten vaikea paikka. Juuri se ohjaajan ym. johtoportaan olisi ehkä pitänyt tunnistaa ENNEN kuin esiintyjiä pistettiin liian suuren haasteen eteen.
Joo, tuo on toki aivan totta - ennakko on ennakko. Olen silti hieman sitä mieltä, että esimerkiksi päänäyttelijältä olisi vaatinut aivan tähtitieteellistä skarppausta päästä yhtäkkiä kelvolliselle tasolle... joten olen pikkuisen skeptinen radikaalin paranemisen suhteen. Vai paraniko esitys merkittävästi?
On joka tapauksessa mukavaa kuulla, että teillä oli kivaa näytelmää tehdessänne :) Se kai harrastajateatterissa tärkeintä on.
Kiitos mielenkiintoista tietoa
Lähetä kommentti