sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Taas tulee musikaalia telkkarista.

High School Musical 2 (YLE2 su klo 19.10) - Musikaalitähditetty Tartu Mikkiin (YLE2 pe klo 21)

Tänään saamme ihailla High School Musicalia numero 2. Jos siis viimekertainen sai sinut himoitsemaan lisää teinien seikkailuja, rukouksiisi on vastattu. Tästä toisesta tv-elokuvasta huomaa ensimmäisen suosion: tuotantoarvot ovat selkeästi paremmin kohdallaan ja kässäri on hiotumpi - mielestäni jopa oikein onnistunut, kun ottaa huomioon, että kohdeyleisönä ovat varhaisteinit. Ilahduttavaa on myös, että ensimmäisestä osasta lahjakkaimpana esiintyjänä erottunut blondipahis Sharpayn Ryan-veli (joka hatuistaan muistetaan) on ansaitusti päässyt paljon suurempaan rooliin.

Musiikin taso ei ikävä kyllä ole parantunut. Miltei päin vastoin: biisit on tällä kertaa ylimiksattu niin metallisen kuuloisiksi, ettei musikaalille tärkeä illuusio siitä, että hahmot laulavat oikeasti tilanteessa, toteudu oikein ollenkaan.


Tartu Mikkiin sisältää ensi perjantaina koko rahan edestä musikaalitähtiä. Minut vetää ruudun ääreen varsinkin TTT:n Jari Ahola, joka on ihan mielettömän hyvä laulamaan ainakin niiden esitysten perusteella, joissa olen hänet nähnyt. Niinku oikeesti to-del-la hyvä. Työkaveri ja kyseisen karaokeohjelman juontaja, Hintsasen Sami, jää kirkkaasti toiseksi, vaikka pätevä onkin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Musikaalit on ihania kuten Manse rock vuonna 85 ja kun Tommi eli Sami hintsanen laulaa ihanasti komea ääni.


Marika vihtonen

Anne kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että musikaalit ovat ihania. Ja siitä, että Sami Hintsasella on komea ääni.

Siitä, onko Vuonna 85 musikaali, voi keskustella pitkään. Se on jukeboksimusikaali, ei oikea musikaali. Mutta heti perään on sanottava, että se on onnistunein koskaan näkemäni jukeboksimusikaali.

Pitää kirjoittaa loppuun arvioni siitä! Pitää!

Anonyymi kirjoitti...

olen aivan samaa mieltä Jari Ahola on aivan fantastinen laulaja

Anne kirjoitti...

Kiva kuulla, että muutkin ovat samaa mieltä :)

Tuossa Tartu Mikkiin -jaksossa Ahola itse asiassa oli yllättävän pliisu. Hän vaikutti jotenkin jännittyneeltä ja lauloi aika vähän. Tiedä häntä, miksi. Ehkä musiikki oli vierasta, ääni maassa tai äänialat huonoja.

(Aina välillä ohjelmassa huomaa, että jollekulle vieraalle on tullut aivan mahdoton rekisteri. Vieraita kun on neljä ja silti pitää valita vain yksi korkeus, josta bändi alkaa soittaa biisejä.)

Sen sijaan Petra Karjalainen osoitti olevansa laulajana niin tajuttoman lahjakas, että meinasin tömähtää tajuttomana lattialle. En ollut tiennyt!