Pakko oli klikata, kuulosti niin kiinnostavalta, vaikka muilla asioilla liikuin.
Eli Adam Lambert: Heaven on Their Minds.
Ihan hyvä, mutta oikeesti, jotain rajaa siihen videokommenttien hypetykseen. Suoritus ei ole lähelläkään universumin parasta. Kohta välillä 00.55 - 1.55 teki jonkinlaisen vaikutuksen, mutta yleisesti ottaen... liikaa rääkymistä.
Tää on kyllä vaan niin hyvä biisi.
Tässä satunnaisen vertailun vuoksi pätkä USA:n viimeisintä Juudasta, Tony Vincentiä. Ei Adam olis hänen duuniaan saanut. Sori vaan. (Paitsi ehkä nyt, kun se olisi taattu keino myydä show loppuun vuodeksi pariksi.)
Ei löytynyt yhtä huonolla äänenlaadulla varustettua videota, mutta kuva sentään reiluuden vuoksi huono :P
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jesus Christ Superstar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jesus Christ Superstar. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. heinäkuuta 2009
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Mistä näitä tärkeitä musikaaliuutisia oikein tulee?
Minulla on tiedossa kiireinen vuosi. On näköjään pakko ehtiä myös Irlantiin lokakuun lopussa. Jesus Christ Superstar! Steve Balsamo!
Steve is singing the part of Jesus! Argh! I MUST attend! I've only been reminiscing about the original performance for 12 years.
Why does the world force me to spend ALL my money on plane tickets? And more importantly, anyone want to go to Dublin with me at the end of October?
Jesus Christ Superstar Concert, Dublin
2 nights only!
Location:National Concert Hall
Time:28 [& 29] October 2009 20:00
---
Siis, pakkohan se on. Jos on muistellut jotain 12 vuotta, olisi sulaa hulluutta jättää väliin. Eikö?
Ensiksi tämä uusi kommervenkki tuntui hankalalta, mutta sitten tajusin, että voin jatkaa Irlannista suoraan USA:han ja siskon luo Kanadaan. Dublin - NYC on halpoja lentoja, joten en ehkä edes häviä rahaa.
Noista laajemmista matkasuunnitelmista pitääkin kirjoittaa enemmän.
Steve is singing the part of Jesus! Argh! I MUST attend! I've only been reminiscing about the original performance for 12 years.
Why does the world force me to spend ALL my money on plane tickets? And more importantly, anyone want to go to Dublin with me at the end of October?
Jesus Christ Superstar Concert, Dublin
2 nights only!
Location:National Concert Hall
Time:28 [& 29] October 2009 20:00
---
Siis, pakkohan se on. Jos on muistellut jotain 12 vuotta, olisi sulaa hulluutta jättää väliin. Eikö?
Ensiksi tämä uusi kommervenkki tuntui hankalalta, mutta sitten tajusin, että voin jatkaa Irlannista suoraan USA:han ja siskon luo Kanadaan. Dublin - NYC on halpoja lentoja, joten en ehkä edes häviä rahaa.
Noista laajemmista matkasuunnitelmista pitääkin kirjoittaa enemmän.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Joanna Ampil: I Dreamed a Dream
Keskusteltiin tuossa Sophian kanssa Les Misérablesista ja Susan Boylesta, minkä seurauksena ajauduin katselemaan hyviä Fantine-suorituksia YouTubesta.
(Ironisinta? Sophian alkuperäinen uutinen oli, että hän juuttui viime Les Mis -kirjoitukseni luettuani katselemaan Les Mis-videoita niin pitkäksi aikaa, ettei ehtinyt lenkillekään. Pakkomielteitä on onneksi muillakin kuin mulla, ja niitä vielä ruokitaan kohtalotovereiden toimesta... ;)
Mun mielestäni Joanna Ampil on kenties kaikkein paras Fantine. Paras livenä näkemäni on Sophia Ragavelas (sama etunimi keskustelutoverin kanssa uskoakseni sattumaa :D), mutta hänestä ei ole YouTubessa yhtään nauhoitusta Fantinena ja vain pari hassua pätkää Eponinena. Muistikuvieni mukaan hänellä on hyvin samanlainen ääni kuin Jo Ampililla, kenties vieläkin heleämpi. Mun mielestäni Fantinen pitää nimenomaan olla hauras ja heleä (kaikkea, mitä tämän kesän juoppo-Fantine ei ollut, grrh).
Tästä I Dreamed a Dreamista on korvissani suhteellisen vaikea pistää paremmaksi. Vaikka olisi se vielä mahdollista... hiukka vähemmän vibraattoa pitkiin ääniin. (Videon alku on musta, mutta kuva alkaa suunnilleen samaan aikaan kuin varsinainen biisikin.)
Olenpa sentään nähnyt Jo Ampilin livenä Jesus Christ Superstarin Maria Magdalenana. Epäkiitollisempi rooli, mutta voi vitsi että on naisella kaunis ääni. Ko. kokemuksesta on jo 12 vuotta (saa minut kuulostamaan ikälopulta, mutta olin tuolloin 16!). Suorituksen voi kuitenkin kuulla myös JCS:n vuoden -96 levytykseltä.
(Ironisinta? Sophian alkuperäinen uutinen oli, että hän juuttui viime Les Mis -kirjoitukseni luettuani katselemaan Les Mis-videoita niin pitkäksi aikaa, ettei ehtinyt lenkillekään. Pakkomielteitä on onneksi muillakin kuin mulla, ja niitä vielä ruokitaan kohtalotovereiden toimesta... ;)
Mun mielestäni Joanna Ampil on kenties kaikkein paras Fantine. Paras livenä näkemäni on Sophia Ragavelas (sama etunimi keskustelutoverin kanssa uskoakseni sattumaa :D), mutta hänestä ei ole YouTubessa yhtään nauhoitusta Fantinena ja vain pari hassua pätkää Eponinena. Muistikuvieni mukaan hänellä on hyvin samanlainen ääni kuin Jo Ampililla, kenties vieläkin heleämpi. Mun mielestäni Fantinen pitää nimenomaan olla hauras ja heleä (kaikkea, mitä tämän kesän juoppo-Fantine ei ollut, grrh).
Tästä I Dreamed a Dreamista on korvissani suhteellisen vaikea pistää paremmaksi. Vaikka olisi se vielä mahdollista... hiukka vähemmän vibraattoa pitkiin ääniin. (Videon alku on musta, mutta kuva alkaa suunnilleen samaan aikaan kuin varsinainen biisikin.)
Olenpa sentään nähnyt Jo Ampilin livenä Jesus Christ Superstarin Maria Magdalenana. Epäkiitollisempi rooli, mutta voi vitsi että on naisella kaunis ääni. Ko. kokemuksesta on jo 12 vuotta (saa minut kuulostamaan ikälopulta, mutta olin tuolloin 16!). Suorituksen voi kuitenkin kuulla myös JCS:n vuoden -96 levytykseltä.
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Jesus Christ Superstar tulee taas.
Tuo alkuperäinen 70-luvun hippiversio, maanantai 13.4. MTV3 klo 11.45. Musiikillisesti ei paras, mutta sisältää karismaattisen Jeesuksen.
Onhan nyt sentään pääsiäinen.
En kylläkään tiedä, miksi leffa tulee Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, vaikka loppuu Jeesuksen kuolemaan (jos tuo spoilasi liikaa, kannattaa ehkä parantaa kristinuskon tuntemustaan ;). Ehkä musikaali olisi muille päiville liian hilpeä juttu.
Onhan nyt sentään pääsiäinen.
En kylläkään tiedä, miksi leffa tulee Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, vaikka loppuu Jeesuksen kuolemaan (jos tuo spoilasi liikaa, kannattaa ehkä parantaa kristinuskon tuntemustaan ;). Ehkä musikaali olisi muille päiville liian hilpeä juttu.
lauantai 6. syyskuuta 2008
Jesus Christ Superstar vai Les Misérables?
Minun piti tänä aamuna kirjoittaa arvostelu Haminassa näkemästäni Jesus Christ Superstar -produktiosta. Sen sijaan kirjoitinkin näköjään tällaisen. Hupsista.
JCS on hyvä musikaali, kerta kaikkiaan. Nyt sen nähtyäni olen taas täysin kahden vaiheilla sen ja Les Misérablesin välillä. Voittajaa ei löydy. Ne ovat molemmat maailman paras musikaali, minulle. Ja ehkä se on oikein: Les Mis on JCS:n lapsi, maailman toinen Suuri Läpilaulettu Musikaali, luotu Ensimmäisen ja Tärkeimmän innoittamana. (Tästähän JCS toki saa pisteitä - Les Misiä ei edes olisi ilman sitä.)
Les Mis vie pisteet juonenkuljetuksessa kymmenen-nolla, mutta JCS:n tarina on vielä parempi (duh) ja viesti aivosoluja kutkuttavampi. Tim Ricen sanoituksia JCS:ssä on mahdoton voittaa, mutta Les Mis pääsee lähemmäs kuin mikään toinen teos (mikä on käännökseltä käsittämätön suoritus - englannin ylivertaisuus riimittelykielenä täten todistettu).
Musiikit ovat erilaiset, mutta suosikkia on vaikea valita. JCS:n progressiivirock tuntuu luissa ja ytimissä, ja Gethsemane on kauneimpia koskaan sävellettyjä musikaalikappaleita. Les Mis luottaa perinteisempiin soittimiin, joten bassot eivät kumise rintakehässä, mutta toisaalta melodiat ovat ylivertaisen kekseliäitä, moniulotteisia ja tarttuvia. Ää...
Ää... Jos olisi PAKKO valita, nostaisin ehkä Les Misin musiikin vielä piirua ylemmäs, ja koko musikaalin samoin. Jos ei muun niin sen vuoksi, että se saa minut itkemään ja hortoilemaan Lontoon katuja kreikkalaistyyppisessä katharsiseuforiatilassa. JCS:ssä en muistaakseni itkenyt edes Lontoossa. Istuin vain suu auki ja hyperventiloin. (Johtunee tarinan väistämättömän lopun väistämättömästä apaattisuudesta. Kuolema ja Gethsemanen instrumentaali hautajaissoittona. Olo on lopuksi puhdistuneen tyhjä ja mietteliäs - ei liikuttuneen toiveikas ja ylevöityneen euforinen.)
Mutta rakastan molempia. Kovasti. Onneksi ei oikeesti ole pakko valita yhtään mitään.
JCS on hyvä musikaali, kerta kaikkiaan. Nyt sen nähtyäni olen taas täysin kahden vaiheilla sen ja Les Misérablesin välillä. Voittajaa ei löydy. Ne ovat molemmat maailman paras musikaali, minulle. Ja ehkä se on oikein: Les Mis on JCS:n lapsi, maailman toinen Suuri Läpilaulettu Musikaali, luotu Ensimmäisen ja Tärkeimmän innoittamana. (Tästähän JCS toki saa pisteitä - Les Misiä ei edes olisi ilman sitä.)
Les Mis vie pisteet juonenkuljetuksessa kymmenen-nolla, mutta JCS:n tarina on vielä parempi (duh) ja viesti aivosoluja kutkuttavampi. Tim Ricen sanoituksia JCS:ssä on mahdoton voittaa, mutta Les Mis pääsee lähemmäs kuin mikään toinen teos (mikä on käännökseltä käsittämätön suoritus - englannin ylivertaisuus riimittelykielenä täten todistettu).
Musiikit ovat erilaiset, mutta suosikkia on vaikea valita. JCS:n progressiivirock tuntuu luissa ja ytimissä, ja Gethsemane on kauneimpia koskaan sävellettyjä musikaalikappaleita. Les Mis luottaa perinteisempiin soittimiin, joten bassot eivät kumise rintakehässä, mutta toisaalta melodiat ovat ylivertaisen kekseliäitä, moniulotteisia ja tarttuvia. Ää...
Ää... Jos olisi PAKKO valita, nostaisin ehkä Les Misin musiikin vielä piirua ylemmäs, ja koko musikaalin samoin. Jos ei muun niin sen vuoksi, että se saa minut itkemään ja hortoilemaan Lontoon katuja kreikkalaistyyppisessä katharsiseuforiatilassa. JCS:ssä en muistaakseni itkenyt edes Lontoossa. Istuin vain suu auki ja hyperventiloin. (Johtunee tarinan väistämättömän lopun väistämättömästä apaattisuudesta. Kuolema ja Gethsemanen instrumentaali hautajaissoittona. Olo on lopuksi puhdistuneen tyhjä ja mietteliäs - ei liikuttuneen toiveikas ja ylevöityneen euforinen.)
Mutta rakastan molempia. Kovasti. Onneksi ei oikeesti ole pakko valita yhtään mitään.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Ja Tom Lenk tv-puolelta myös tänne.
Tämä on parasta, mitä olen nähnyt kuuteensataan vuoteen. Voisiko Tom Lenk olla ihanampi?
Olin muutenkin jo myyty, mutta viimeinen puoliminuuttinen on tosiaan Jesus Christ Superstaria.
Sarjassamme "vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan." Mutta olkoon nyt täälläkin. Musikaaleihin liittymättömiä, selittäviä lisäkommentteja täällä.
Olin muutenkin jo myyty, mutta viimeinen puoliminuuttinen on tosiaan Jesus Christ Superstaria.
Sarjassamme "vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan." Mutta olkoon nyt täälläkin. Musikaaleihin liittymättömiä, selittäviä lisäkommentteja täällä.
perjantai 13. huhtikuuta 2007
Jesus Christ Superstar -käännöksiä pääblogissa.
Laitoin juuri pääblogiini esille Jesus Christ Superstar -käännökset, joista alla puhun. En jaksa tehdä koko postitusrumbaa uudelleen, joten hoidan asian näin:
Lyhyt johdantoposti
Gethsemane
Heaven on Their Minds
Käännöskommentti
Toivottavasti kiinnostuneet löytävät näinkin perille ja homma toimii.
Samalla löysin tämmöisen hauskuuden, jossa vertaillaan JCS-leffaversioita vuodelta 1973 ja 2000. Minusta se oli antoisa, joten laitan sen tähän esille. (Omat mielipiteeni? Kaikki vanhassa versiossa hakkaavat uuden esiintyjät yksi-nolla, paitsi että uusi Maria Magdalena on vähintään yhtä hyvä ja uusi Juudas näyttelee aivan ihanasti. Tämän lähemmäksi ulkoisesti täydellinen Jeesus ja ulkoisesti täydellinen Juudas eivät koskaan pääse toisiaan, mutta on aika sykähdyttävää, kun heidän osansa tulevat tässä peräkkäin.)
Lyhyt johdantoposti
Gethsemane
Heaven on Their Minds
Käännöskommentti
Toivottavasti kiinnostuneet löytävät näinkin perille ja homma toimii.
Samalla löysin tämmöisen hauskuuden, jossa vertaillaan JCS-leffaversioita vuodelta 1973 ja 2000. Minusta se oli antoisa, joten laitan sen tähän esille. (Omat mielipiteeni? Kaikki vanhassa versiossa hakkaavat uuden esiintyjät yksi-nolla, paitsi että uusi Maria Magdalena on vähintään yhtä hyvä ja uusi Juudas näyttelee aivan ihanasti. Tämän lähemmäksi ulkoisesti täydellinen Jeesus ja ulkoisesti täydellinen Juudas eivät koskaan pääse toisiaan, mutta on aika sykähdyttävää, kun heidän osansa tulevat tässä peräkkäin.)
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Tavallinen blogikirjoitukseni sivusi musikaalia
Toistan sen tässä. My mind is clearer now, I only want to say.
Päässä vilisee. Valitsin vapaaehtoiselle kaunokirjallisen kääntämisen kurssille vapaavalintaiseksi käännökseksi kaksi laulua Jesus Christ Superstarista. Ei saanut ottaa proosaa, joten musikaalibiisi oli selkeästi kiinnostavin vaihtoehto. Nyt olen kääntänyt lauluja loppurutistuksenomaisesti huomiseksi. Aloitin toki jo kauan sitten, mutta valmista, lopullisesti valmista, pitää olla huomenna. Tavallaan aloitin jo vuosia sitten, tai siltä tuntuu.
Homma on ihana ja kamala. Usein neuvotaan olemaan valitsematta itselleen liian rakasta aihetta, koska se voi olla vaikea pala. Valitsin silti. Halusin kerrankin työstää jotain, jota rakastan. Niin tuntuu valinneen moni muukin kurssilla. En ole yksin. Heh.
Ja oliko siis paha virhe valita näin? Ei. On ollut aika ihanaa keksiä hyviä rivejä niihin kohtiin Gethsemanea, joista minulle tulee yhä edelleen, näiden tuhansienkin kuuntelukertojen jälkeen, kylmät väreet. Toisaalta on masentavaa, kun joku kohta ei vain onnistu ja tuntee, ettei tee oikeutta Tim Ricen tekstille. Rice on nero.
Olen jankannut "Gethsemanea" ja "Heaven on Their Mindsia" edestakaisin. Olen naputellut tahteja pöytään ja laulanut uusia suomalaisia rivejäni ääneen musiikin mukana. Laulettavaksi kääntäminen on loistavan mielenkiintoista. Tätä haluan gradussankikin tutkia, tiedän sen nyt entistä varmemmin. My mind is clearer now, hehe.
En tosin mieluiten Jesus Christ Superstaria. Se on niin tuttu, että pelkäisin jo kyllästyväni. Joku Evita tms. voisi olla parempi. Joku, johon en ole aivan hulluna. Pysyisi tutkijan etäisyys paremmin. Toisaalta kirjoitin juuri elämäni helpoimman ja nautinnollisimman käännöskommentin Jesus Chris Superstarista. Jos gradu olisi sivu sivun jälkeen noin helppoa... Tiedä häntä sitten.
Päässä vilisee. Valitsin vapaaehtoiselle kaunokirjallisen kääntämisen kurssille vapaavalintaiseksi käännökseksi kaksi laulua Jesus Christ Superstarista. Ei saanut ottaa proosaa, joten musikaalibiisi oli selkeästi kiinnostavin vaihtoehto. Nyt olen kääntänyt lauluja loppurutistuksenomaisesti huomiseksi. Aloitin toki jo kauan sitten, mutta valmista, lopullisesti valmista, pitää olla huomenna. Tavallaan aloitin jo vuosia sitten, tai siltä tuntuu.
Homma on ihana ja kamala. Usein neuvotaan olemaan valitsematta itselleen liian rakasta aihetta, koska se voi olla vaikea pala. Valitsin silti. Halusin kerrankin työstää jotain, jota rakastan. Niin tuntuu valinneen moni muukin kurssilla. En ole yksin. Heh.
Ja oliko siis paha virhe valita näin? Ei. On ollut aika ihanaa keksiä hyviä rivejä niihin kohtiin Gethsemanea, joista minulle tulee yhä edelleen, näiden tuhansienkin kuuntelukertojen jälkeen, kylmät väreet. Toisaalta on masentavaa, kun joku kohta ei vain onnistu ja tuntee, ettei tee oikeutta Tim Ricen tekstille. Rice on nero.
Olen jankannut "Gethsemanea" ja "Heaven on Their Mindsia" edestakaisin. Olen naputellut tahteja pöytään ja laulanut uusia suomalaisia rivejäni ääneen musiikin mukana. Laulettavaksi kääntäminen on loistavan mielenkiintoista. Tätä haluan gradussankikin tutkia, tiedän sen nyt entistä varmemmin. My mind is clearer now, hehe.
En tosin mieluiten Jesus Christ Superstaria. Se on niin tuttu, että pelkäisin jo kyllästyväni. Joku Evita tms. voisi olla parempi. Joku, johon en ole aivan hulluna. Pysyisi tutkijan etäisyys paremmin. Toisaalta kirjoitin juuri elämäni helpoimman ja nautinnollisimman käännöskommentin Jesus Chris Superstarista. Jos gradu olisi sivu sivun jälkeen noin helppoa... Tiedä häntä sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
