Musikaalien sisäinen logiikka on monimutkainen.

Koin oivalluksen katsoessani niinkin syvällistä elokuvaa kuin High School Musical 2.

Musikaalissa voidaan laulaa ja tanssia jopa aiheesta "minähän en laula enkä tanssi, prkl". Prikulleen näin käy HSM 2:ssa - vaikka kyseinen hahmo on osallistunut jo moneen laulu- ja tanssinumeroon sekä ykköselokuvassa että jatko-osassa.

Miten tämä on mahdollista? Siten, että musikaalien stereotyyppisissä musiikkinumeroissa yksikään hahmo ei laula. Juuri tätä olen tarkoittanut tolkuttamallani musikaalin ja musiikkinäytelmän/-elokuvan erolla. Lauluun puhkeaminen on spontaani tapa ilmaista tunteitaan. Kukaan ei jälkeen päin taputa laulajaa olalle: "Hei, lauloitpa äsken hienosti tässä keskellä koulun ruokalaa." Ei, vaikka olisi itse laulanut taustoja ja tanssinut mukana. Tätä ei tapahtunut konkreettisella tasolla. Vain vertauskuvauksellisesti, käsitteellisesti.

Itse asiassa High School Musical on aivan loistava väline periaatteen selittämiseen. Se sisältää sekä symbolisella tasolla tapahtuvaa musiikkia että musiikkia, joka esitetään fiktion kontekstissa. Juonen idea on, että nörttityttö ja urheilijapoika painostetaan laulamaan karaokea talvilomalla (esimerkiksi tämä tapahtuu myös fiktion todellisuudessa), ja he huomaavat nauttivansa siitä. Sitten pitäisikin murtautua ennakkoluulojen kahleista ja uskaltautua koulun musikaaliin. Tarina sisältää paljon esitettyä musiikkia: pääparin ja kilpailijoiden koe-esiintymisbiisejä ym. Matkan varrella nähdään myös lauluja, jotka ovat olemassa vain symbolisella tasolla: nörttityttö laulaa murheistaan, kun urheilijapoika väliaikaisesti valitsee maineensa eikä lauluharrastusta, status quon särkymisestä huolestunut koulun ruokala saarnaa erilaisille nuorille aiheesta "suutari pysyköön lestissään"... Näitä lauluja ei tapahdu tarinan todellisuudessa. Ne ilmaisevat hahmojen tunteita ja mielipiteitä, mutta kenenkään ei mielletä laulavan.

Tulikohan ajatus selväksi? Saarnaan tästä usein... Koen, että juuri tämä on jäänyt tajuamatta ihmisiltä, joka moittivat musikaaleja naurettavasta epärealistisuudesta. "Eihän kukaan tanssi ja laula kaduilla." Ei niin! Ei yleensä edes musikaaleissa!

"I don't dance":



Toinen hyvä esimerkki aiheesta on muuten Hairspray! Tärkeä elementti sen juonessa on tv:n tanssi- ja musiikkishow, johon pulska päähenkilö tahtoo esiintymään. Tanssishow'n musiikki on esitettyä ja tapahtuu myös fiktion maailmassa. Muu musiikki on symbolista. Ihan sama juttu. Paras esimerkki symbolisesta musiikista on "I Can Hear the Bells", jonka kunniaksi koko fiktiomaailman aika pysähtyy. Ei siis jälkeäkään realismista. Aika ei pysähdy hahmojen näkökulmasta. Toisessa ääripäässä on Linkin kappale "Ladie's Choice". Sen sanoja ei voi mieltää symbolisiksi, tai kysymys on suoraviivaisesta huoraamisesta ("Hey, litte girl on a spending spree / I don't come cheap but the kisses come free"). Tämä on perinteinen iskelmä, jonka harvinaisen likaiset sanat on tarkoitettu menemään yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Link on kaikesta päätellen teinitähti, ei poikahuora, riippumatta siitä mitä sanoitukset väittävät.

I Can Hear the Bells (leffaversiossa aika ei pysähdy samalla tavalla kuin lavalla - siihen ei ole tarvetta, kun on mahdollista pätkiä aikaa leikkauksilla):





Ladies' Choice:

Aito, oikea puolen hinnan lippukoju.

Official Loncon Theatre referoi Time Out -lehden artikkelia ja muistuttaa tärkeimmästä asiasta Lontoon musikaalien lippujen ostossa: älä jää huijareiden ansaan.

Lontoossa on vain yksi oikea, virallinen puolen hinnan lippukoju. Se on Leicester Squaren TKTS-tönö, joka sijaitsee itse puistoaukiolla pienessä valkoiseksi rapatussa, kioskimaisessa rakennuksessa. Se EI sijaitse Leicester Squarelle johtavilla kaduilla, tulitpa mistä suunnasta tahansa. Kaduilta löytyy tuhat huijauskojua, jotka yrittävät vakuuttaa olevansa puolen hinnan lippukoju esimerkiksi kyltillä "The Official Half Price Ticket Booth". Ne pitää ohittaa, kunnes edessä on pikkuruinen, elokuvatettereiden reunustama puisto ja sen laidalla puiston ainoa kiinteä rakennus, tämännäköinen:


Miksi TKTS on se oikea ja paras? Sen toimintakuvauksen voi lukea tästä. Suomeksi: kojua pyörittää Society of London Theatre. Liput myydään tasan puoleen hintaan (ellei toisin selkeästi mainita), mutta 2,5 punnan käsittelymaksuilla rahoitetaan esimerkiksi ohjelmia, joilla teatteria tehdään lähestyttävämmäksi. Toisin sanoen TKTS-kojulta ostaessasi et tue mitään ahnetta bisnestä, vaan teatterien konkreettista toimintaa.

Ohjaaja Adam Shankmanin perustelut Without Love -kohtauksen raiskaamiselle Hairspray-leffassa.

Tämä on yhtä isoa SPOILERIA!!! Ei pidä missään nimessä lukea, ellei tahdo tietää leffan ja musikaalin juonesta vaikka mitä!


Rottentomatoes.com kirjoittaa näin:

Q: There's a duet with Link and Tracy in a photo...

AS: That idea came to me because I could not figure out, I knew from the play that the jail thing wasn't gonna work, because Link would have been busted going into the jail, there would have been police there, he couldn't really have gotten her out of the jail cell with hairspray and making a fake blowtorch out of a lighter, things that are really charming and funny in the play would have been insane. So rather than have her in jail, we put her in some place where she could potentially get out of, which was in the basement of the Pingletons. But Link can't know that she's there so…Mark and Scott loved the idea of cutting Tracy's verse off the top of that song, but I loved those harmonies. So I said, "I know - the picture will sing!" It was literally that [level of] lunacy.

Rotten Tomatoes: And Zac Efron's really cute...

AS: Well, Zac Efron is really really cute and I had him do horrible things! Because I have takes of him making out with that picture like crazy; he was like "You've gotta be kidding me!" and I was like, "I want teen angst, like the Shangri-Las experience, 'Leader of the Pack' -- people died because their love didn't happen." So I have takes of him just mauling with that picture, and one with his hand going down his pants...I mean, it was crazy! It was fun.

---
Okei. Ymmärrän perustelut. Ja makuuhuonekohtaus on tavallaan söpökin. Mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että olisi pitänyt keksiä joku tapa saada Link ja Tracy laulamaan samaan paikkaan. Se on elokuvan pahin kauneusvirhe. Ehkä kohtaus olisi voinut alkaa juuri näin, mutta päättyä siihen, että kaikki ovat samassa paikassa? Ihan mahdollista! Eikä tarttis Link-raukankaan vehtailla vaan sen kuvan kanssa.

Jälkimmäisestä vastauksesta päätellen Shankman sai jotain kiksejä siitä, että Link lauloi kuvalle. (To each his own. *olkien kohautus*) Se ehkä selittää halukkuuden hoitaa asia näin. (Hieman kyllä räpyttelin tuota lukiessani. Harvoin olen kuullut mitään yhtä... kiehtovan häiritsevää. Kohtaus ei tule koskaan enää näyttämään silmissäni samalta. No, teinipojalle masturboiminen lienee aika luonnollinen reaktio moneenkin asiaan. Ainahan musikaalien laulut jotain edustavat. Shankmanin vision mukaan tämä laulu vissiin edustaa nyt sitä.)

Syksyn suunnitelmista ja blogin kategorioista.

Syksyni on täyttymässä teatteririennoista - Selvittelin blogin luokittelua

(1) Aina se menee tähän! Yritettiin äidin kanssa äsken puhelimessa sumplia syksyn musikaaleja. Hiton hankalaa. Kotkassa menee Wicked-säveltäjä Stephen Schwartzin 70-luvun teos The Baker's Wife, joka kiinnostaa minua kovasti. Kouvolan uutuus on sota-ajan lauluihin perustuva suomalainen Taivas ja maa. Minä olisin jättänyt sen jukeboksimusikaalina heti väliin, mutta äiti ja iskä olivat niin kiinnostuneita, että lupasin lähteä mukaan (äiti rakastaa Harmony Sistersiä). Eri teatteriseuralaisten kanssa on varattuna myös Thorin vasara Turussa ja The Producers ja Kerjäläisooppera Helsingissä. Lahden Cats pitäisi vielä mahduttaa jonnekin, mutta se jäänee kevääseen. Tampereella ei tällä kaudella mene mitään kovin kiinnostavaa, mutta ehkä joku esitys tulee keväällä katsottua. Yleensä äiti tahtoo tänne teatteriin kerran vuodessa (asui nuorena Tampereella ja lähes asui sen teattereissa - on selvää, mistä perin kiinnostukseni). Pohjoisemmas en sentään ole vielä lähtenyt... etelän isoissa kaupungeissa ja Kymenlaakson tuntumassa on riittävästi tarjontaa. Kuten huomaamme. Puh.

Ajatus syksystä hengästyttää minua jo nyt. Sitten onneksi tuleekin joululoma ja Lontoon musikaalit :)

(2) Blogin järjestys on pitkään ollut aivan retuperällä. Olisko nykyinen aihepiirijako hieman selvempi? Siltä se ainakin minusta tuntuu. Voin ehkä luopua erikseen päivitettävästä listasta ("Kaikki musikaalit"), jos tämä muodostuu riittävän selkeäksi.

Lord of the Rings menestyy sittenkin!

Official London Theatre uutisoi: The Lord of the Rings -musikaali myy nyt lippuja ensi maaliskuun sijasta ensi syyskuulle asti.

Olen hämmästynyt ja hyvin iloisesti yllättynyt. Olin päätellyt aivan muuta siitä, että lippuja teokseen on jo saatavilla puolen hinnan kojusta. Mutta ehkä niiden myyminen onkin periaatepäätös - ehkä kyseiset paikat vapautetaan vasta samana päivänä. Teatterit kyllä harrastavat sitä jonkin verran. Mutteivät yleensä esityksen ekana vuonna! Jos kyseessä on itsensä muutenkin loppuun myyvä hitti, tykätään rahastaa kunnolla. Outoa tämä. Ehkä myynti on vähitellen parantunut?

Olen jo sanonutkin, että mielestäni tämä musikaali nykyisessä typerryttävän upeassa muodossaan ansaitsee menestystä. Joten aivan mahtava juttu.


Kun ne vielä vaihtaisivat sen kurkkuäänisen Frodon ennen esityskauden loppua (äh, en osaa kirjoittaa näitä suomeksi... tahdon sanoa "before the end of the run", eli ennen kuin kappale saa vihoviimeisen esityksensä ja korvataan seuraavalla), voisin mennä katsomaan sen uudelleen joku kerta.

Hairspray-elokuva (2007)

Kävin katsomassa. Kirjoitin spontaanin tekstin ilman mitään formaattia.

(Alla erillisessä postissa Youtube-videoita leffan tiimoilta.)

Laulut

Nyt soi kaikki laulut päässä! You can't stop the motion of the ocean (mahtava rivin sisäinen riimi, joka sujahtaa kieleltä kuin itsestään) or the sun in the sky... Welcome to the sixties, o-o-o-o-ou... Good morning, Baltimore, Every day's like an open door...

Tämä musikaali on malliesimerkki siitä, miten tehdään tarttuva parituntinen. Yksi laulu tuo mieleen toisen. Ne toimivat yhteen niin, että yksi melodia muistuttaa aina kahdesta muusta. Ja kaikki ovat hyräiltävän mukaansatempaavia.

Näyttelijät

Ovat toinen loistojuttu. Uusi tulokas Nikki Blonsky on ihana pulskan Tracyn roolissa. Hän laulaa kauniisti, tanssii hyvin ja on melkein tarpeeksi söpö, jotta on uskottavaa, että Zac Efron ihastuu häneen. (Muttei ehkä ihan, sori. Siitä lisää alla.) Zacista on kovaa vauhtia tulossa elokuvamusikaalien nuori toivo! Hän teki High School Musicalista jenkki- ja brittiteinixien villityksen. Ja nyt tämä. (Suomessa High School Musical meni ehkä "vähän" ohi, tässä infoa ja kotisivut. Kyseinen korni, mutta viihdyttävä Grease-klooni oli ISO ulkomailla! Joka toisella teinillä on HSM-cd ja Zac Efron -juliste. Kaksi jatko-osaa tulossa...) Moni aikuinen nainen tunnustaa häpeillen ihastuneensa Zaciin viimeistään tässä. Minä en ihan. Mutta eihän laulava mies ikinä kylmäksi jätä, vaikka oliskin syntynyt -87 ;)


Kaikkein riemastuttavinta oli, kun tajusin, mistä James Marsden on tuttu. Se on X-Menin Cyclops! Saman X-Menin, jonka Wolverine on jo musikaalien intohimoinen puolestapuhuja!!! Yhteensattumaa? Kohtaloa? Meinasi elokuva mennä nauruksi, kun mietin vaan, onko X-Menin kuvaustauoilla tanssittu ja laulettu... Kovista kovimmat supersankarit pyörähtelemässä muoviasuissaan. Jätkä laulaa ja tanssii tosi hyvin! Näen hänet aivan uudessa valossa.


Queen Latifah on ihana kaikessa, mitä tekee. Ja laulaa mahtavasti. Ja on niin hirveän nätti. Michelle Pfeiffer yritti olla olematta nätti, koska hahmon pitäisi olla katkera, kuihtunut, kruununsa reittä pitkin ansainnut ex-kauneuskuningatar. Epäuskottavaa - Michelle voittaisi minkä tahansa kauneuskilpailun rehellisesti, vaikka yrittäisi hävitä. Heh. Lauloi sekin ihan kivasti.


John Travolta on kaksipiippuinen juttu. Hän näytteli minusta ihanasti lämmintä, pehmoista äitiä! Häntä ei yhtään mieltänyt mieheksi naisen vaatteissa. (Tracyn äitiä näyttelee aina mies naisen vaatteissa. Tämä ei ole mikään ihmeellinen julkisuustemppu.) Ehkä John oli kuitenkin oikeassa, kun melkein kieltäytyi tästä. Grease on niin legendaarinen, että toinen musikaalirooli nakertaa ikonista Travolta-kuvaa. Jätkä ei näköjään ole juuri laulanut sitten 70-luvun. Ääni ei kuulosta kummoiselta. Säröilee. Meneehän se nuotilleen, mutta... (Tiedän, että Travolta on joskus osannut laulaa: hän aloitti uransa Broadwaylta. Ennen Greasen leffaversiota. Käsi ylös, joka tiesi. Eikä Broadwaylle pääse tuntematon 17-vuotias, ellei myös laula hyvin!)


Melkein unohdin viimeisen hyvän. Elijah Kelley laulaa ja tanssii todella hyvin mustan tanssi-ihmeen Seaweed Stubbsin roolissa.

Juoni / Yleistä tästä versiosta

En pitänyt kaikesta tässä elokuvatulkinnassa. Mielestäni juonta oli muutettu tavoilla, jotka eivät olleet tarpeellisia. (Ei spoilereita - niitä on vasta vikassa kappaleessa erillisen varoituksen takana.) Alkuperäinen musikaali on jo tarpeeksi alleviivaava suvaitsevuuden sanomineen. Elokuvassa saarnaavuus viedään täysin turhaan vielä pidemmälle! Pitäisi toimia päinvastoin. Lavashow sietää huomattavasti suurempaa alleviivaavuutta, koska se ei sisällä lähikuvia ja muita tarkennuskeinoja. Elokuvassa päädytään helposti tilanteeseen, jossa laulujen sanat tuntuvat turhaan toistavan asioita, jotka katsoja näki jo. Sitä pitäisi yrittää karsia hienovaraisuudella. No, tässä ei todellakaan ole toimittu niin.

Tulos on herttainen, täydellä sydämellä tehty, usein hymyilyttävä ja paikoin hersyvästi naurattavakin elokuva, joka tuntuu potkivan sanomaansa katsojan päähän teräskärkisillä saappailla. Päällimmäiseksi tunteeksi jää kuitenkin halu tanssia teatterista hymy kasvoillaan ja lauluja hoilaten, joten kaikkea ei ole pilattu. Tahdon ostaa tämän omaksi.

Mielestäni elokuvan alkupuoli toimi tosi hyvin. Sitten saarnaavuus otti vallan.

Pari sekalaista kommenttia

Olisin pistänyt päähenkilöt tanssimaan useampaan kohtaukseen, jossa he olivat mukana. He patsastelivat ihmeen usein kuvan reunoilla katsomassa. Mukaan vain!

Refleksi taputtaa laulujen jälkeen on ihmeen vahva. Olen niin kokenut teatterissakävijä? Tuntuu ihan oudolta, ettei musikaalileffassa taputetakaan. Me kotona siskojen kanssa kyllä usein taputamme ;) Se tulee melkein ennen kuin ehtii ajatella. Onneksi hillitsin itseni joka kerta.

Spoileriosuus = isoimmat valituksenaiheeni

Älä lue kuvan alta, jos et tahdo kuulla yksityiskohtia juonesta.


Elokuva vesitti totaalisesti Tracyn ja Linkin romanssin uskottavuuden, kun pari ei laulanut romanttista Without Lovea kasvotusten (vaan aivan eri paikoissa). Helvetin huono idea. Ilmeisesti suukkoa tahdottiin säästellä loppuun. Normaalisti tämä voisi olla perusteltua... Mutta... No, tukevan tytön ja unelmapojan kemiaa pitää vissiin myydä yleisölle hieman enemmän kuin normaalissa Barbie ja Ken -tapauksessa. Tämä voi olla epäkorrektisti sanottu, mutta mielestäni tämän elokuvan ratkaisut ja niiden vaikutukset viittaavat siihen. Se laulu pitäisi laulaa vankilan kaltereiden läpi ihanan söpösti. Minusta tuntuu, että romanssi olisi sitten voinut toimia. Yleisön olisi pitänyt vain saada totutella. Nyt pari päätyi yhteen ihan lopussa, ja se ja suukko tuntuivat mielestäni väkinäiseltä pakkopullalta.

Se, että Inez voitti kauneuskilpailun Tracyn sijaan, oli mielestäni ihan ok muutos.

Hairspray-elokuva (2007): nettivideoita

No mie tietenkin innostuin niin paljon, että seikkailin Youtubessa koko illan.

Olen tullut siihen tulokseen, että lempilauluni koko showssa on viimeinen numero, You Can't Stop the Beat. En pysty pysymään paikallani, kun kertosäe tulee. Jalkani ja hartiani tanssivat, vaikka istun.

Tässä siitä kaksi versiota. Youtubessa on myös laittomasti leffateatterissa kuvattuja 10 min videoita koko kohtauksesta. Ne voivat kuitenkin häipyä nopeasti, turha linkittää. Lisäksi biisin väleissä on leffassa pitkiä puheosuuksia, joten vähän tylsä irtonaisena.

(1) Täysin spoileriton levyversion ilman videota, kuvilla kuvitettuna. Kuvat on järjestetty kivasti silleen, että niissä näkyy pääasiassa se, joka kulloinkin laulaa. (1. säkeistö Tracy, 1. kertosäe Tracy & Link (lempikohtani, kaksiäänisyys soi niin hyvin!), 2. säkeistö & kertosäe: Penny & Seaweed, 3. säkeistö & kertosäe: Tracyn äiti (Travolta), 4. säkeistö & kertosäe: Seaweedin äiti (Queen Latifah), 5. kertosäe: kaikki.)



(2) Hienosti kokoon leikattu, mielestäni käytännössä spoileriton videoversio, jossa laulavat vain 1: Tracy & Link, 2: Queen Latifah.



Sitten Linkin biisi Ladies' Choice. Tämä vetoaa minuun sitä enemmän, mitä enemmän katselen... Toinen hyvä video, joka on leikattu leffasta niin, ettei sisällä spoilereita eikä puhetta kesken biisin.



Tämä on kuvattu leffateatterissa, mutta tahdon sen silti tähän... Siinä näkee, miten Kyklooppi laulaa. (Tosi hyvin!)



Tämäkin on varmaan leffateatterista. Muttei sisällä puhetta tai spoilereita. Leffan alku. Pakkohan Good Morning Baltimore on saada mukaan. (2. kertosäe on sikahauska. "There's the flasher that lives next door...")



Hairsprayta LIVENÄ. Kaikki osaa näköjään ihan oikeasti laulaa. Lyhennelmiä biiseistä. Osa 1: (i) Good Morning Baltimore (Tracy - Nikki Blonsky), (ii) Nicest Kids in Town (Corny Collins - James Marsden), (iii) Ladies' Choice (Link - Zac Efron)



Osa 2: (i) Run and Tell That (Seaweed - Elijah Kelley), (ii) Big, Blonde and Beautiful (Maybelle - Queen Latifah)



Audiona biisi It Takes Two, joka on Linkin soolo lavaversiossa. Leffassa se on vaihdettu nopeampaan Ladies' Choiceen (joka on myös alkuperäinen biisi, mutta leikattiin pois lavaversiosta suunnitteluvaiheessa). Ensin olin tuohtunut, mutta suoraan sanottuna Ladies' Choice on vetävämpi. Kannatan vaihdosta.



Olishan noita lisää vaikka miten. Joku toinen kerta. Nukkumaankin pitäis päästä...